Unkarilaisen talon keittiössä

Uskokaa minua: älä ikinä laita ruokaa nälkäisenä. En teistä tiiä, mutta ainakin itellä kaikki tuntuu silloin vaan ketuttavan, varsinkin vastoinkäymiset ruuanlaitossa. (En sentään oo niin kiukkunen nälkäisenä kuin rakkaat sisareni, hih.)

Tarkoitus oli laittaa ihan helppoa ruokaa: pesto-tofu-kikhernepihvei riisin kera. Olin kaikki tarvittavat aineksetkii hankkinu valmiiks! Tässä ohje, jos inspaa:

Pesto-tofu-kikherne-pihvit:

1 tölkki kikherneit
1 paketti vaikka maustamatonta tofua
1 purkki punaista pestoa

1. Murskaa kikherneet esim. sauvasekoittimella.
2. Murenna tofu joukkoon, sekoita.
3. Heitä sopivasti pestoa, jotta saat taikinamaisen asian, josta voi muotoilla pihvejä pannulle. Peston määrä riippuu kokin mielihaluista, laita sen verran, ku tuntuu hyvältä.
4. Paista. Saattavat hajoilla, ole varovainen.
5. Nauti esim. couscousin tai riisin kaa.

Jooo. No. Jos ois omassa pikkukeittiössä Kortepohjan yksiössä, niin homma ois helppo. Täällä on keittiö vielä sen verran vieras, että kaikkea ei ehkä löydä, jos löytää ollenkaan. Mietin jo ennen kokkausta, että mitenköhän murskaan herneet tai murentuukohan tofu. Nää oli mun ongelmista pienimpiä.

Eka ongelma tuli vastaan heti. Kuinka avata kikhernetölkki? Typerä kysymys, mutta aivan aiheellinen. Tästä keittiöstä kun löytyy vain kaksi ihan ihmeellistä tölkinavaajaa. Toinen made by Ikea, mutta ei lohduta. Kattokaa vaikka!

Ähkin ja yritin väännellä tuota kaikkiin suuntiin, mutta ei. Meinasin jo luovuttaa ja lähteä hakemaan pizzaa, sen verran nälkä oli jo. Missä olet kämppis, silloin kun sinua tarvittais? :( Laitoin riisit jo kiehumaan, koska pakko oli jotain saada aikaseks. Mutta miks ihmeessä riisit pitää pakata annospusseihin, häh?

 Tällä välin facetus oli auttanut ja pelastajani oli löytänyt seuraavan videon:

Ja kuten jo näitte kuvasta, sain tölkin auki, hurraaa!

Tässä talossa ei ole sauvasekoitinta, eikä löytynyt myöskään minkäänlaista nuijaa tai perunansurvinta. Ikean haarukka sai vähän vääntyä, kun raivolla herneitä murskasin.

Kaikki meni hyvin, kunnes yhden pestopurkin kokonaan tyhjennettyäni tajusin, että sitä on silti liian vähän suhteessa muihin aineksiin.

Seuraus: eipä tullut pihvejä tällä kertaa. Tuli paistettua muhennosta, joka kelpasi kyllä vallan mainiosti sudennälässä.

Saanen vielä kysyä, että miksei meiän keittiössä ole sopivia kattilankansia joka kattilalle? On vain superpieni ja superiso. Onnekseni kaikki riisit eivät kuitenkaan päätyneet tiskialtaaseen. (Okei, muutama karkas, mutta se suotakoon heille.)

Voisin vielä valittaa Ikean pakastusrasioista ja niiden vääntyneistä, istumattomista kansista, mutta se olisi jo aivan liikaa. Ihan jees ruokaa tuli ja fiiliski parani, kun sai ruokaa! Olkaamme positiivisia myös siitä, että olin ihan kaveri kaasuhellan kanssa, ilman mitään hämminkiä!

Haluaisin vielä huomauttaa, että nälkäisenä kaikki tuntui paljon pahemmalta ja tekstissä saattaa olla liioittelun makua ja turhaa valitusta (aivan varmasti onkin), mutta kun kerran jo kettuuntuneena päätin kirjoittaa tästä blogitekstin, niin olkoon se sen hetken fiiliksen mukainen.