ESN, Ikea ja muita uusia tuttavuuksia

Anteeksi! Olen häpeällisesti melkein 2 viikkoa ollut ihan hiljaa kirjoittamatta. Välillä on tehnyt mieli kirjoittaa, mutta ei ole ollut aikaa. Välillä on taas tuntunut siltä, että ääh, nyt oon jo näin kauan ollut kirjoittamatta, onko tässä enää mieltäkään, kun aluksi niin innoissani kirjoitin ja nyt ei tahti pysynyt. (Niin, perfektionisti minä.) Tavallaan on jo runsaudenpulakin siitä, mistä kirjoittaa. Ehkä ei päivä kerrallaan enää pysty, vaan ehkä nyt mennään aiheittain? Nem tudom. Ehkä ei ole niin väliäkään, kuhan kirjoittaa.

Noniin! Viimeeksi kirjoitin pubikierroksesta ja sitten tuli hiljaisuus blogissa. Onpa noloa, ei mulla oikeesti ollut 1,5 viikkoa kestävää krapulaa tai mitään. :D Silloin heti lauantaina kävin viimeinkin etsimässä yliopistoni ja humanistikampuksen!

Humanistikampuksen yksi rakennus

Paikallinen Seminaarinmäki!

Koska oli viikonloppu ja kaikki paikat kiinni, en tietenkään päässyt yliopiston rakennuksiin sisälle. Kävin kuitenkin seuraavan, hyvin informatiivisen keskustelun portinvartijan kanssa UNKARIKSI. Erityisesti muistan omat, runsassanaiset vuorosanani.

Tulin porteille:

minä: Hyvää päivää. Puhutko englantia?
vahtimies: Päivää. [Jotaa unkariks, en ymmärtän. tyyliin, että en puhu ja tämä paikka ei ole auki.]
minä: Ei auki?
vahtimies: Tää paikka ei oo auki, nyt on lauantai, on viikonloppu.
minä: Kävelen? [Osoitin myös kameraani]
vahtimies: [Jotaa tyyliin joo, voit kävellä.]

Kiertelin kampusta, otin muutamia kuvia ja palasin porteille:

minä: Missä on finno-ugristiikan laitos?
vahtimies: I-rakennuksessa.
minä: B?
vahtimies: I, I, I-rakennuksessa. [Sitte epämääräistä viittomista, että minne suuntaan, vastaus oli
etuvasemmalle]
vahtimies: Opiskeletko unkaria?
minä: Öööö. Opiskelen suomea. Keskus viikko. [Yritin sanoa, että ensi viikolla.]
vahtimies: [naurahtaa] Okei.
minä: Kiitos, näkemiin!

Lähdin kampukselta hyvällä fiiliksellä: olin keskustellut unkariksi! Kaksi sekuntia sen jälkeen iski totuus siitä, että olin käyttänyt sanaa központ sanan következö sijasta. Hoho. No, ymmärrys riitti!

Nääkin yllä vielä kampukselta. Aika kauniita, etten sanoisi. 

Ennen syyskuun 4.päivän orientaatiopäivää alkoivat jo ESN-tapahtumat. ESN eli Erasmus Student Network tarjoaa täällä(kin) kaikille Erasmus-vaihtareille monenlaista tekemistä. Maanantaina 1.9. oli Pub Quiz eli pubivisa, jossa vaihtarijoukkueilla kilpailtiin yleisivistyksen ja nippelitiedon herruudesta. Voin olla todellakin ylpeä, sillä tiesin vastauksen ensimmäisenä seuraavaan kysymykseen: "Keitä kuului Spice Girls -yhtyeeseen?" Muut olivat puulla päähän lyötyjä, mutta minä ja (suomalainen) kämppikseni oltiin ensimmäisinä käsi pystyssä. Ei olla mitään Spaissarifaneja oltu ikinä, eheii..

Yllätin itseni pubivisassa juomalla oluen. Se olikin yllättävän vähän pahaa, unkarilainen Soproni-olut nimittäin! Ehkä Suomesta vaan saa pahaa kaljaa ja olen tuominnut tähän asti oluen ihan väärin. Ehkä pitää antaa sille vielä mahdollisuus. Varsinkin kun iso olut saattaa maksaa noin 1,20 euroa. Saksalaisetkin olivat ihmeissään halvasta oluesta!

Samalla viikolla ESN järjesti myös Speed Datingin sekä viralliset tervetuliaisbileet! Speed Dating oli ennemminkin Speed Friending, onneksi. Siellä siis kaikki istuivat pöydässä ja juttelivat 2 minuuttia vastapäätä istuvalle henkilölle, aiheena juontajan antama kysymys tyyliin: "Kenet julkkiksen haluaisit tavata ja miksi?" tai "Jos saisit valita, niin minkä supervoiman ottaisit?" Idea oli ihan hauska, tosin ihmisten paljous ja tilan pienuus sai aikaan valtavan melun. Juttelin kuitenkin monille kivoille tyypeille, kunnes törmäsin johonkin, sattumalta tapahtumaan eksyneeseen tamperelaismieheen, joka oli jo muutaman nauttinut. Sai taas olla ylpeä suomalaisista.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä! Ennen varsinaista koulun alkua päätimme lähteä kämppiksen kanssa Ikeaan, tuohon sisustajien taivaaseen, hoho. Ironista on se, että en oo koskaa käyny Ikeassa, vaikka niitä on Suomeenkin siunaantunut muutama ja sitten täällä tyyliin ekoilla viikoilla oon juoksemassa sinne. No, ennakko-odotukset täyttyivät, ja sain halvat, kivat lakanat. Kuuluisia lihapullia en syönyt, mutta tuutorini kertoi, että hänen mielestään ehkä maailman parasta kakkua on Ikean suklaa-mantelikakku. Pitääpä joskus lähteä kakkuostoksille! Alla todiste siitä, että nyt on käyty Ikeassa:

Tuli melkein kotoisa olo siellä kaiken sen ruotsalaisuuden keskellä. Tosin pelkkiä lakanoita metsästävänä oli ärsyttävää kävellä kaikki ne mutkat läpi.

Lupaan päivitellä useammin. Nyt nukkumaan, jó éjszakát!