ENGLANTI:
Oon pärjänny hyvin täällä. Melkein yllättävän hyvin ymmärrän ja osaan kursseillakii, pystyn keskustelemaan. Ennen vaihtoa vähän jännitti, mitä tulisi enkuksi opiskelusta, kun en oo oikeen koskaan lukenu enkuks kirjoja (en kaunokirjallisuutta enkä akateemista), saati opiskellu. Oon ylpee itestäni! Välillä sitä ei ees aattele puhuvansa enkkua ja se tulee yhtä kätevästi kuin suomi, välillä melkein aattelee puhuvansa suomea. Tai sekoittelee niitä. Ei tietty aina muista kaikkii sanoja, eikä kaikki sanat oo tuttuja, mutta pääasiassa kielitaitoni on hyvä ja kehittyy. Eikä kaikkea tartte ymmärtää, jos pääpointin saa! Oon saanu itsevarmuutta kielitaitoon. Ehkä pitäisi Suomessakin kielenopetuksessa valaa oppilaisiin rohkeutta puhua, eikä vaan painottaa oikeakielisyyttä.
Alun perin mietin vaihtoonlähtöä jonnekin enkunkieliseen maahan. Luulen, että tää oli kuitenkin onni näin, koska näin ollen kukaan ei puhu enkkua äidinkielenään, eikä munkaan tartte olla siinä pro. Samalla pääsen tutustumaan johonkin uuteen kieleen ja oppimaan sitä! Olemme SLA-kurssilla pohdiskelleet toisen kielen omaksumista ja esimerkiksi natiivipuhujan ja lingua francan käsitteitä, lähinnä enkun näkökulmasta. On ollut helpottavaa tajuta, ettei kielenoppija voi eikä hänen tarvitsekaan koskaan oppia puhumaan kuin natiivi, puhumaan "täydellisesti" kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä. Oma äidinkieli vaikuttaa taustalla joka tapauksessa. On tietty ongelmallista puhua natiivipuhujasta, koska ei kukaan äidinkielinen puhujakaan puhu tai osaa äikkäänsä täydellisesti. On siis absurdia vaatia kielenoppijalta jonkin täydellisen kielitaidon saavuttamista.
On myös jännää pohtia enkkua lingua francana. Luennoitsija kertoi meille, että tällä hetkellä enkkua puhutaan niin paljon lingua francana (siis yhteisenä kommunikointikielenä, lingua franca ei ole kummankaan osapuolen äidinkieli), että viidestä enkunpuhujasta neljä puhuu äidinkielenään jotain muuta. On siis hassua olettaa, että kaikki enkunoppijat tulevat kommunikoimaan jonkun enkkua äidinkielenään puhuvan kanssa, koska on todennäköisempää joutua tilanteeseen, jossa enkku on lingua franca eli ei kummankaan äikkä. Eli miksi edes tavoitellaan natiivin kielitaidon tasoa, miksi natiivi on se vertailukohta? Toisen ymmärtäminen ja kommunikaation sujuminen tulisi olla etusijalla.
Olikin sitten hassua, että sillä Intercultural communication -kurssilla pidin esitelmän ja opettaja huomautti esityksen jälkeen ääntämyksestäni. Kuulemma minun pitäisi päättää, haluanko puhua britti- vai jenkkiaksentilla. Jaaha. Jotenkin tosi hassu kommentti, miksi pitäisi? Olen suomalainen ja puhun enkkua omalla tavallani. Meni siis tämä kommentti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Alun perin mietin vaihtoonlähtöä jonnekin enkunkieliseen maahan. Luulen, että tää oli kuitenkin onni näin, koska näin ollen kukaan ei puhu enkkua äidinkielenään, eikä munkaan tartte olla siinä pro. Samalla pääsen tutustumaan johonkin uuteen kieleen ja oppimaan sitä! Olemme SLA-kurssilla pohdiskelleet toisen kielen omaksumista ja esimerkiksi natiivipuhujan ja lingua francan käsitteitä, lähinnä enkun näkökulmasta. On ollut helpottavaa tajuta, ettei kielenoppija voi eikä hänen tarvitsekaan koskaan oppia puhumaan kuin natiivi, puhumaan "täydellisesti" kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä. Oma äidinkieli vaikuttaa taustalla joka tapauksessa. On tietty ongelmallista puhua natiivipuhujasta, koska ei kukaan äidinkielinen puhujakaan puhu tai osaa äikkäänsä täydellisesti. On siis absurdia vaatia kielenoppijalta jonkin täydellisen kielitaidon saavuttamista.
On myös jännää pohtia enkkua lingua francana. Luennoitsija kertoi meille, että tällä hetkellä enkkua puhutaan niin paljon lingua francana (siis yhteisenä kommunikointikielenä, lingua franca ei ole kummankaan osapuolen äidinkieli), että viidestä enkunpuhujasta neljä puhuu äidinkielenään jotain muuta. On siis hassua olettaa, että kaikki enkunoppijat tulevat kommunikoimaan jonkun enkkua äidinkielenään puhuvan kanssa, koska on todennäköisempää joutua tilanteeseen, jossa enkku on lingua franca eli ei kummankaan äikkä. Eli miksi edes tavoitellaan natiivin kielitaidon tasoa, miksi natiivi on se vertailukohta? Toisen ymmärtäminen ja kommunikaation sujuminen tulisi olla etusijalla.
Olikin sitten hassua, että sillä Intercultural communication -kurssilla pidin esitelmän ja opettaja huomautti esityksen jälkeen ääntämyksestäni. Kuulemma minun pitäisi päättää, haluanko puhua britti- vai jenkkiaksentilla. Jaaha. Jotenkin tosi hassu kommentti, miksi pitäisi? Olen suomalainen ja puhun enkkua omalla tavallani. Meni siis tämä kommentti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
UNKARI:
Osaan vähän. Onnistun jo apteekissa ja kahvilassa asioimaan unkariksi, pyrin käyttämään sitä niin paljon kuin mahdollista. Varsinaisesti keskusteluja mun unkarin taidolla ei vielä käyä, koska ei oo niin paljon taitoa ja pisimmät puhejaksot tulee unkarin kielikurssilla, jossa voi turvallisesti mokata. Paitsi hei, kyllä mä kerran naapurin kaa keskustelin! En kaikkia sanoja osannu, mutta keskusteltii, missä asunnossa asun, mitä teen ja missä opiskelen ja semmosta. Tuli niin hyvä mieli! Välillä on kuitenkin liian helppo turvautua enkkuun, koska jos aloittaa unkariksi, eikä ymmärräkään vastausta, niin pakko jatkaa englanniksi. Ehkä pitäisi komentaa itseään yrittämään unkariksi.
Unkarin kielikurssi on kaks kertaa viikossa, onneks. Vähän tehokkaampaa kuin vain kerran viikossa. Kun kurssi alkoi, olin ihan pihalla. En tajunnu mitään, kun opettaja puhuu vain unkaria. Vähän turhauttikin, kun oletin enkkua apukieleksi, mutta sitä ei juurikaan käytetä. Onneks muutki opiskelijat on pihalla ja jo tokalla tunnilla syntyi innostus siitä, että hei, haluankin kokeilla sanoa tän unkariksi, ilman enkun apua. Esimerkiksi ope kannusti mua ekoilla tunneilla selittämään sanan "juna" unkariksi. Siinä sitte muutamalla sanalla koetettiin, kuten "ei auto, ei ratikka, ei bussi, ei metro, se on pitkä, matkustaa".
On ollut myös mahtavaa, kun kurssiamme on opettanut opeharjoittelija. Tulee oma viime vuosi mieleen s2-harkan parissa, nyt vaan ite istun oppijan penkissä. Samalla kun seuraan opeharkkaa, opin itekin opettamisesta. On todellaki välillä tuntunut siltä, että on ihan vailla kielitaitoa (mikä on mielestäni arvokas kokemus tulevalle s2-opelle), mutta onneks tunneilla kokee myös onnistumisen iloa ja huomaa, että tajuaa juttuja. On ollut myös hauska tarkkailla opeharkan opetusmenetelmiä, ja on ollut ilo huomata, että ne on aika samanlaisia kuin mitä meitä kannustetaan käyttämään esim. s2-opetuksessa. Jes! Toisaalta tunnit painottuvat toisinaan aika lailla kielioppiin, kun itse toivoisin enemmän käytännön kielitaitoa, kuunteluharjoituksia ja oikeita keskusteluja.
Nyt vaan harmittaa vähän se, että olen liiankin laiska käyttämään unkaria tuntien ulkopuolella. Vaihtareiden kanssa puhuu enkkua, unkarilaisten suomenopiskelijoiden kanssa suomea. Hmm. Ehkä pitäisi ottaa itteään niskasta kiinni!
Unkarin kielikurssi on kaks kertaa viikossa, onneks. Vähän tehokkaampaa kuin vain kerran viikossa. Kun kurssi alkoi, olin ihan pihalla. En tajunnu mitään, kun opettaja puhuu vain unkaria. Vähän turhauttikin, kun oletin enkkua apukieleksi, mutta sitä ei juurikaan käytetä. Onneks muutki opiskelijat on pihalla ja jo tokalla tunnilla syntyi innostus siitä, että hei, haluankin kokeilla sanoa tän unkariksi, ilman enkun apua. Esimerkiksi ope kannusti mua ekoilla tunneilla selittämään sanan "juna" unkariksi. Siinä sitte muutamalla sanalla koetettiin, kuten "ei auto, ei ratikka, ei bussi, ei metro, se on pitkä, matkustaa".
On ollut myös mahtavaa, kun kurssiamme on opettanut opeharjoittelija. Tulee oma viime vuosi mieleen s2-harkan parissa, nyt vaan ite istun oppijan penkissä. Samalla kun seuraan opeharkkaa, opin itekin opettamisesta. On todellaki välillä tuntunut siltä, että on ihan vailla kielitaitoa (mikä on mielestäni arvokas kokemus tulevalle s2-opelle), mutta onneks tunneilla kokee myös onnistumisen iloa ja huomaa, että tajuaa juttuja. On ollut myös hauska tarkkailla opeharkan opetusmenetelmiä, ja on ollut ilo huomata, että ne on aika samanlaisia kuin mitä meitä kannustetaan käyttämään esim. s2-opetuksessa. Jes! Toisaalta tunnit painottuvat toisinaan aika lailla kielioppiin, kun itse toivoisin enemmän käytännön kielitaitoa, kuunteluharjoituksia ja oikeita keskusteluja.
Nyt vaan harmittaa vähän se, että olen liiankin laiska käyttämään unkaria tuntien ulkopuolella. Vaihtareiden kanssa puhuu enkkua, unkarilaisten suomenopiskelijoiden kanssa suomea. Hmm. Ehkä pitäisi ottaa itteään niskasta kiinni!
SUOMI:
Käytän suomea paljon, varmaan liikaakin. Sitä tulee niin käytettyä kotona kämppiksen kaa kuin koulussakin muiden suomalaisten vaihtareiden, CIMO-harkan, suomen laitoksen opettajien ja unkarilaisten suomenopiskelijoiden kanssa. Enkunkielisillä kursseilla teen muistiinpanoja niin suomeksi kuin enkuksikin. Unkarin tunneilla puhutaan unkaria, välillä enkkua muiden oppilaiden kanssa ja sitte vielä ajattelen ja teen muistiinpanot suomeksi. Pitkän päivän jälkeen on helpottavaa tulla kotiin ja puhua suomea. Tuntuu, että omalla äikällä pystyy ilmaisemaan itseään paremmin, eikä tarvitse nähdä niin paljon vaivaa. Syntyykö vuorovaikutusyhteys helpommin omaa äidinkieltä puhuvien ihmisten kanssa? Toisaalta pitäis ehkä nähdä vaivaa toisinaan, ei kai ollut tarkoitus tulla Unkariin puhumaan suomea.
VIRO:
Mulla on viron alkeiskurssi, se on mahtavaa! Osataan nyt perusfraaseja ja sanoa vaikka: See on naine. See on mehe koer. Osataan siis peruslauseita, nominatiivia, genetiiviä ja monikkoa. Ei tässä syksyn aikana vielä kovin pitkälle päästä, mutta on kiva päästä tutustumaan tähän lähisukukieleen. Suomen osaamisesta on suuri apu, vaikka toisaalta ei saakaan haksahtaa siihen, että viro toimii ihan samalla kaavalla. Open mukaan suomalainen ymmärtää noin 70% virosta, ja kaikki tietävät nämä perusmokat: nakki - viineri, häät - pulmapäev jne. Mielestäni uuden kielen opiskelussa kielen ääntämisen harjoittelu ja sen ymmärtäminen tekee paljon. On tavallaan hauskaakin opetella lausumaan tutut konsonantit uudella, vieraalle kielelle ominaisella tavalla. Esimerkiksi viron L on heleämpi kuin suomen L jne. Kaiken kaikkiaan kielten läheisyys ja ymmärtäminen tekee viron kielestä hassun kuuloista, jotenkin se on vaan tosi söpö kieli!
YLEENSÄ:
Joskus tulee tilanteita, joissa tulee käytettyä montaa kieltä yhtä aikaa. Esimerkiksi kävin yks sunnuntai vaelluksella ja sieltä palasimme junalla. Junan konnari ei puhunut enkkua, eivätkä muut vaihtarit oikeen unkaria. Minä, vajavaisella ja yllättävän riittävällä unkarillani, pääsin toimimaan tulkkina. Siinä sitten konnarin kanssa puhuin unkaria, kun muille vaihtareille selitin enkuksi, mitä maksaa ja miten toimia. Kielet kyllä sekosivat vähän, kun aloitin kysymään eräältä vaihtarilta suomeksi hänen ikäänsä. Kokonaisuudessaan selvisimme tilanteesta hienosti ja tunsin itseni voittajaksi!
Varmaan voisi kieliä, niiden käyttöä ja oppimista pohtia vielä enemmänkin. Julkaisuinto kuitenkin pisti minut laittamaan tämän ulos tällaisena. Jos tulee hyviä ajatuksia tai kysymyksiä mieleen, niin heittäkää kommentteihin!
Joskus tulee tilanteita, joissa tulee käytettyä montaa kieltä yhtä aikaa. Esimerkiksi kävin yks sunnuntai vaelluksella ja sieltä palasimme junalla. Junan konnari ei puhunut enkkua, eivätkä muut vaihtarit oikeen unkaria. Minä, vajavaisella ja yllättävän riittävällä unkarillani, pääsin toimimaan tulkkina. Siinä sitten konnarin kanssa puhuin unkaria, kun muille vaihtareille selitin enkuksi, mitä maksaa ja miten toimia. Kielet kyllä sekosivat vähän, kun aloitin kysymään eräältä vaihtarilta suomeksi hänen ikäänsä. Kokonaisuudessaan selvisimme tilanteesta hienosti ja tunsin itseni voittajaksi!
Varmaan voisi kieliä, niiden käyttöä ja oppimista pohtia vielä enemmänkin. Julkaisuinto kuitenkin pisti minut laittamaan tämän ulos tällaisena. Jos tulee hyviä ajatuksia tai kysymyksiä mieleen, niin heittäkää kommentteihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti